Töitä täysipäiväisesti vielä viikko, sitten alkaa opiskelut. Töitä lokakuun alkuun asti, sitten mitä, en tiedä, paniikki, työpaikanhakurumba käynnistyy taas.
Kämppä on ihana. Ihmiset on ihania. Mutta miksi pitää stressata niin pirusti?
Takana ehdottomasti yksi kesän parhaista viikonlopuista. Perjantaina sain nysvätä kotonakotona ja syödä mokkapaloja nam. Katsoin myös Silmänkääntäjän (The Illusionist), joka ei kyllä mielestäni ollut yhtä hyvä kuin The Prestige.
Lauantai-aamuna leivoin suklaakakkuja veljen 18-vuotissyntymäpäivän kunniaksi! (nyt olisi sen ikäkriisin paikka, ehkä, ei tunnu siltä!) Ja illalla We love Helsingin järjestämät festaritanssit Korjaamolla. Oli upeaa ihanaa loistavaa! Hyvä seura ja huikeaa musiikkia; suomalaista kaikki käännöskappaleista originaaleihin. Yes sir, alkaa polttaa! Sekahaku toimi ja vaikken mikään parkettien partaveitsi olekaan, on hyvän viejän mukana kiva mennä. Selvisin jopa rakoitta, mutta en pystynyt kävelemään koroilla kotiin. Jostain syystä tanssiminen luonnistui silti?!
Sunnuntaina matkasin Kausalaan katsomaan M Hämärän kesäteatterivetoa Juoksuhaudantiestä. Ei mitään perinteistä naurupommikesäteatteria, mutta hauskaa oli ja esitys loistava. Sanon tämän täysin puolueettomana mielipiteenä vaikka Lauri olikin esityksessä mukana. :> Esityksiä menee vielä kaksi viikkoa joten jos sattuu olemaan Lahti/Kouvola-suunnalla niin suosittelen!
Tänään taas töitä.. Mutta illalla hyvää ruokaa ja seuraa. <3
Löysin mielenkiintoisia paikkoja talon kellarikerroksesta mutta en edelleenkään pesutupaa. Hmph. Jänniä käytäviä kyllä ja mystinen puutyöpaja!
Suihku voisi olla aika jees.
Eilen syötiin rapuja ja leivoin aika ässää rahka-punaviinimarjapiirakkaa. <3
Paikallaan istuminen sisätiloissa voi olla yllättävän rankkaa. Varsinkin kun ei, oikeasti, tapahdu yhtään mitään. Tänään ollut kuuden tunnin aikana ehkä, hm, viisi pienenpientä työtehtävää. Yeah. Se tarkoittaa sitä, että on myös ihan liikaa aikaa ajatella ja se ei aina ole hyväksi. Okei, eilen sain tehtyä lukujärjestystä ja blaablaa mutta samalla ehtii miettiä ihan liikaa näitä apuasyksytuleemitenpärjäänolenkotöissäon
Jostain luin, että bussien elektroniset reittitaulut ovat ärsyttäviä koska (epäsuora lainaus) kai sitä nyt bussissa tietää mihin on menossa ja se on vaan häiritsevää eikä se kuitenkaan pysy ajon tahdissa. Mukamas. Minä ainakin toivon uuteen paikkaan bussilla mennessä että semmoinen taulu olisi, koska vaikka kuinka olisi kartat ja printatut aikatauluarviot sun muut niin ei se lisävarmistus ole pahitteeksi. Kuskiltahan voisi kysyä ja viime aikoina on hirmumukavia kuskeja ollutkin mutta välillä sieltä tulee semmosia ähpyhentiä-vastauksia. Junat on paljon turvallisempia kun ne menee raiteilla.
Tänään jatkuu teatteritreenit hurjaa huh!
Olenpas nyt superaktivoitunut. Mahtaako stressin määrä olla suoraan verrannollinen postauksien määrään? Olen varma, että siihen on joku kaava.
Tällä hetkellä pää pyörii ja on sekaisin kun mietin kaikkia muuttoasioita. Toisaalta olen mukavasti innoissani ja onnellinen MUTTA sitten tulee huoli Kela-asioista, rahan riittävyydestä, ajan riittävyydestä, opiskelusta, ihmissuhteetkin heitetään siihen vielä päälle ja ei unohdeta sitä eilistä postausta (vaikkei se muuttoon liitykään). Hupsua, koska se pieni fiksu kutova sisäinen ääni istuu rauhassa keinutuolissaan ja sanoo kaiken järjestyvän ja kun asiat vielä kaiken lisäksi ovat OIKEASTI hyvin mutta väkkäränä pyörivä stressiminä ei kuuntele. Tarvitsen henkisen minikokoisen pakkopaidan.
Olen vähän kade kaikille niille, jotka kävivät jo katsomassa uuden Potterin. Kyllä minä menen, menenmenen. Toivon että ensi viikolla jo. Alkuviikosta. Ehkäjooko. Mulla olisi vaihteeksi lippujakin.
Ihana suku, täti lupasi lahjoittaa ylimääräisiä keittiökapineita. Tässä mielessä muutto ON kiva kun pääsee järkkäämään kaikkea.
Olen varma, että lounaaksi syömässäni vuohenjuustowrapissa oli jotain vikaa. Siinä oli kyllä vika päivä tänään.. ja se oli pahaa. Voi tietysti olla, että mielikuvittelen itselleni nyt pahaa oloa siitä eikä se perään juotu kahvikaan vältsiin auta. Onneksi on nektariineja.
(ai niin Sanna! luen vihdin Divine Secretsia, hjuva!!)
Jehna, taisin jopa onnistua tekemään sekä muuttoilmoituksen että sähkösopimuksen. Nettiliittymän valinta on vielä hakusessa, vaikeaa kun on liikaa vaihtoehtoja! Kelan papereihin en ole vielä edes koskenut, se koittanee ensi viikolla kun saan vuokrasopimuksen.. Yritän olla stressaamatta etukäteen.
Virallinen muuttopäivä lauantai. <3 Hankin eilen ikioman mopin (!) ja kävin luuttuamassa lattioita + vein vähän tavaroita. Kuinka sitä materiaa voi olla niin paljon? Vaikka kuinka pakkaa niin missään ei näy muutosta. Phy.
(muutto la, apuvava!)
Saatoin myös puolivahingossa eli tahallaan huutaa itselleni Gilmoren tyttöjen kaudet 5-7 mutta kun olivat halpoja ja nyt joku voisi vielä lahjoittaa minulle kaudet 1-4, kiiitos.
Miten niin hyperaktiivinen.. Dammit.
/rant/ Välillä risoo töissä. Ei siinä muuta, onhan tämä leppoisaa ja ihmiset on hirmumukavia, siitä en valita, mutta turhautuu kun tuntuu ettei välillä osaa mitään ja koko ajan on kysymässä apua ja sitten minuun turhaudutaan ja argargargh. Myös ahdistaa että ehtiikö ne järkätä mulle lisäkoulutusta jo elokuussa koska opiskelujen ohella en ehdi olla viikkoa kokonaan luennoilta pois ja jos ei niin sitten lopetan lokakuussa ja minne mä sitten menen töihin ja ohnoes.(+ foot hurts like s*it!) /end of rant/
Out of my system, all good. Pitäisi opetella stressaamaan vähemmän kun asiat kuitenkin järjestyy aina jotenkin, se on huomattu nin kovin monta kertaa. Joskus sitä on vaan pirun vaikea muistaa. Yritänyritänyritän hymyilen ja syön aleksanterinleivoksen.
Kohta leffaan katsomaan Transformers: Revenge of the Fallen:ia. En ole kyllä sitä ensimmäistäkään nähnyt mutta ehkä pysyn kärryillä. Hirveästi leffoja katsonut. Toissapäivänä Hard Candy (Ellen Page on hyvä mutta olipa silti aika kamala elokuva, siis hyvä mutta ei se kiva ollut!) ja sen jälkeen Ice Age 2. Jostain syystä kesti näinkin pitkään ennen kuin sen näin mutta olipa hyvä ja sitten vaan kolmonen seuraavaksi. Ja eilen Vedätyksen, on se Richard vaan aika charmantti mies. <3
Katsoin eilen pari laatikkoa läpi muuttoa ajatellen. Hienoimpia löytöjä oli Spice Girls-tarrakokoelmat, Leijonakuningas-kuuntelukasetti ja puinen Domino-peli!
Pakko vielä laittaa kesäinen kuva tähän..
(tätä kutsun kesämieheksi <3)
Hophei heinäkuu. Töitä töitä töitä. Täytyy kyllä myöntää, että viihdyn täällä uudessa paikassa paljon paremmin. Taidan itse asiassa jopa saada jäädä tänne, mikä on mukavaa. Seutulipun joudun tosin sitten jatkuvasti hankkimaan, mutta ei sekään näillä opiskelijahinnoilla tunnu pahalta. Ellei hintoja taas nosteta.
Muutto on parin viikon päästä ja olen melkoisen täpinöissä! Toissapäivänä kävin hakemassa ihanan sängyn, jonka ostin huuto.netistä. 60-luvulla tehty, mahonkia. Oikeastaan kaksi 80cm leveätä sänkyä, jotka yhdistyvät parisängyksi. Patjat tuli mukana. Täydellinen! (+kiitos T kun otit sen sinne jo nyt!) Odotan, että pääsen sisustamaan ja laittamaan ja saan OMAN keittiön.
Koti-identiteetikriisi ei ole kyllä vieläkään laantunut kun asun nyt vielä kotona kuitenkin mutta henkisesti uudessa asunnossa ja realistisesti eniten L:n luona. Selkeytynee, ehkä, ehkä ei. Ei se mitään, olen tottunut suhaamaan monen kodin väliä.
Tekisi mieli aloittaa uusi blogi jossain muualla kun tuntuu että tätä ei kukaan. En sitten kuitenkaan tiedä haluaisinko että blogiani todella luettaisiin. Tai siis, toisaalta olisi kiva saada marmattaa asioista jotka potuttaa ja kuitenkaan en sitten ole niin huomionhakuinen (vai olenko?) että haluaisin jonkun muun niistä tietävän ja jopa kommentoivan. Turhat mustasukkaisuuspuuskat sun muut olisi niin kiva tietyllä tavalla purkaa jotenkin julkisesti ja päästää ulos mutta tyytynen kuitenkin omaan laiminlyötyyn päivä/muistikirjaani. Sitä paitsi en kuitenkaan jaksaisi varmaan päivittää tarpeeksi usein, jotta saisin aktiivisen lukijakunnan. Koska eihän huomionhakublogia yksinkertaisesti kannata pitää, jos sitä ei lueta. Tyytynen siis jatkamaan tätä lähes harrastumaiseksi muodostunutta toisten parisuhdeblogien stalkkausta. Pateettista ehkä, mutta tapahtumaköyhät työpäivät kuluvat. /end of purku
Tahtoisin neuloa ja leipoa. Laittaa ruokaa. Varsinkin nyt, kun olen lukenut Frances Mayesin Toscanan auringona alla-kirjaa (jolla muuten on elokuvan kanssa hyvin vähän tekemistä) ja joka on täynnänsä ihania reseptejä ja talon kunnostusta jaja! Seuraavana vuorossa, vihdoin ja vain lievästi nolottaa, Stephenie Meyerin Breaking dawn. On ihanaa olla mukateini välillä.
Söin liikaa karkkia. Voisin hakea kahvia ja sitten syventyä kirjaan kun ei täällä aulassa enää niin paljon liikennettä ole.
Juhannus oli, jos ei säiltään, niin ainakin tunnelmaltaan lämmin. Voisin muuttaa maalle joskus. Vesi oli kylmää.
Miksi tummapaahtoinen kahvi on parempaa? Lähes joka paikassa tarjotaan vain kitkerää, pannussa seissyttä JuhlaMokkaa. Juon töissä vain puolikkaita kuppeja. Niin juodun kahvin määrä ei ehkä kasva niin suureksi eikä se ehdi väljähtyä. Mietin, tarvitseeko minun hankkia uuteen asuntoon kahvinkeitintä ollenkaan vai pärjäänkö pannulla. Pannu voisi olla mukavan vanhanaikainen. Vedenkeittimen kyllä tarvitsen.
Asuntotarvikkeiden hankkiminen on kutkuttavaa. Suunnitelukin. Kaikkea turhaa tekisi mieli ostaa, ihan vain koska se nyt vaan olisi kiva juttu. Toivon, että saisin sängyn jonka haluan. Se on sentään käytetty. Ja polkupyörän. Materiaamateriaa.
Åsa Larssonin Kunnes vihasi laantuu oli, Larssonin tapaan, varsin toimiva dekkari. Vähän erilainen, sopivasti ruotsalainen. Suosittelen edeltäjäosineen.
Nukahdan ehkä kohta. Toisaalta tekisi jostain syystä pestä ikkunoita, mutta siihen tarvitsee kyllä sen sateisen päivän. Perussuomalaista se taitaa olla, että aina on muka väärä sää.
Absoluuttisen tyytyväinen ihminen onkin luonnoton ja, mikä pahinta, impotentti. Loputon tyytyväisyys ei nimittäin kykene uuden luomiseen, vaan vain laiskanpulskeaan kelluskeluun illuusioiden porottamalla ulpukkalammella.
Siis oikeasti. Jos loogisesti lähden tuota avaamaan, niin onhan lause varsin naurettava kielikuvien sekametelisoppa. Silti, olen viehättynyt.
Tyytymättömyydestä siirryn lauseisiin. Mietiskelin työmatkalla, miten jotkut lauseet kirjoissa voivatkin jättää niin syvän vaikutuksen. Ihan yksinkertaiset lauseet. Henkilökohtaisia suosikkejani on pätkä Anna Gavaldan kirjasta Viiniä Keittössä. Kreivitär ei voi liikkua. Hänellä on liikaa hattuja päässään. Niin yksinkertaista ja ah niin nerokasta. Tällä hetkellä työn alla on Perhonen lasikuvussa ja sieltä löytyy pieniä helmiä koko ajan. Sopivasti kliseisiä lauseita, joista tulee hyvä mieli tai kutkuttava olo. Mahtavaa.
(Ei niin aktiivinen työ saa minut selvästi aktivoitumaan muihin puuhiin. Viimeksi olen kirjoittanut tänne näin paljon joskus, mitä, tammikuussa? Jos silloinkaan.)
Taidan jatkaa kolumnien lukemista. Sadeilma ei selvästikään inspiroi asiakkaita ottamaan yhteyttä vahteeseen.
Luinpa kerta kaikkiaan riemastuttavan kolumnin, Pehmomies sytyttää intohimon. Kaikkea sitä innostu internetin syövereistä löytämään kun on aikaa.
Nainen ilmeisesti haluaa tunnevammaisen könsikkään, joka maksaa hänen laskunsa, avaa hänen ovensa ja repii häen stringinsä valtavilla hampaillaan kirjoittaa Anu Silfverberg ja siltä se joskus median mukaan tuntuukin. Kummallista. Kyllä minulle se sopii, että ovet avataan mutta tunnevammaisia välttelisin ihan mielelläni.Totta puhuen minua hieman häiritsee myös tämän kolumnin kärjistys, mutta keskustelun aikaansaamiseksi on tietysti lähes välttämätöntä sitä tehdä. Mitäs sitä turhia selittelemään. Voisi jopa itsekin opetella tilittämään joskus omia mielipiteitään ilman selittelyjä. Joka tapauksessa, riemastuttava kolumni. Kyllä minäkin mieluummin sen ns. pehmomiehen ottaisin, eihän se välttämättä eikä usein tarkoitakaan sitä, että mies olisi jonkinlainen tossukka.
--
Työpäivä jatkuu. Eilen opin liudan uusia asioita ja kävin varsin virkistäviä puheluita asiakkaiden kanssa. Sain mm. kuulla erään vanhemman rouvashenkilön palautteen Itäkeskuksen S-ryhmän kaupoista. S-Marketissa palvelu kuulemma on huonoa (myyjät nostavat nokkaansa eivätkä viitsi auttaa), mutta Prismassa vanhempiakin ihmisiä kohdellaan hyvin. Puhelun tarkoitus siis oli kysyä, saako hänelle lähetettyyn kyselyyn vastata "näinkin lennokkaasti". Totesin että eiköhän se käy. Sain myös ensimmäiset haukut eräältä haastattelijalta (olen siis gallupfirman respassa), jonka yhteystiedot olin antanut asiakkaalle. Kyseessä ollivatkin hänen yksityiset tietonsa, joita ei missään nimessä saa antaa. Toki ymmärrän huolen tästä asiasta, mutta ihmetyttää vain miksi ihmeessä ne tiedot sitten ovat täällä respassa täysin esillä ja miksi ihmeessä asia piti esittää lähes huutamalla - kolmesti. No, asia saatiin kuitenkin selvitettyä ja kaikki jäivät henkiin.
Parasta työpisteessä on kyllä varmasti se, että aulassa on suuret lasi-ikkunat joista, luonnollisesti, näkee jatkuvasti ulos. Eihän tuo vieressä kulkeva liikenne maailman idyllisin asia ole tarkkailla, mutta taivas näkyy ja jopa vähän metsikköä. Tällä hetkellä ei oikeastaan puutu muuta kuin kuppi kahvia, mutta selvinnen.
Olenpa ollut varsin epäaktiivinen kirjoittelun suhteen, mutta ei ole vain tullut inspiraatiota laittaa mitään ylös. Nyt elän ihmeellisessä myllerrysvaiheessa. Ensinnäkin pääsin tosiaan töihin; tällä hetkellä puurran ISSn alaisuudessa respahommissa ja seuraavat kolme viikkoa kykin Tapiolan keskustassa erään yrityksen aulassa headset päässä yrittäen näyttää asiantuntevalta. Tänään keksin vihdoin, miten tämän (itse asiassa varsin hirveän kulta-sini-valko-punaruudullisen) huivin saa siistille solmulle. Kiitos google.
Toiseksi, muutan heinäkuun tienoilla ensimmäiseen omaan kotiin (tai vuokralle mutta silti). Jännittävää ja ihanaa ja karmaisevaa ja vaikka mitä. Päässä on jo lähes valmis sisustussuunnitelma ja eniten odotan ehkä sitä, että saan oman keittiön. Siis oikeasti. Olen löytänyt vaikka kuinka monta ihanaa uutta kokeilemisen arvoista reseptiä mutta ei vaan saa aikaiseksi. Ehkä oma keittiö inspiroi?
Kolmanneksi vielä; pääsin kuin pääsinkin opettajalinjalle opiskelemaan ja ensi syksynä opinnoissa on toivottavasti taas järkeä! Jos vaikka inspiroituisi panostamaan hommiin vähän enemmän ja jopa valmistuisi joskus.
Pakko vielä mainita, että teatteri on tuonut paljon positiivista energiaa kehiin. Meillä on ihana ryhmä ja hyvä meininki. Kaksi pitempää esitystä ollaan vedetty; Sammakkorevyy Sammakkoviikonloppu-tapahtumassa ja viime viikonloppuna Viimeinen visentti Wanhan Ajan Picnicissä (Korkeasaaressa). Nyt onn kesätauko, mutta syyskuussa palataan Kissojen Yön voimin. Yeah!
Takaisin töihin.
If You Rescue Me
Tunti
Muutama kohta kuulostaa niin samalta! Kai?
ps. Toinen tehtävä! Kuvittele olevasi n. 20-vuotias naispuolinen belgialainen henkilö, joka tulee käymään Helsingissä. Mitä haluaisit nähdä / missä käydä?
2008 - summed up
- matkustin muutaman kerran Nilisiään ja kauemmaksi sijoittuneet matkat tähtäsivät Espanjaan (Benalmadena), Saksaan (München) ja Tanskaan (Kööpenhamina)
- jatkoin työskentelyä Veripalvelussa (tosin lopetin siellä vuodenvaihteessa) ja olin vaihteeksi kesätöissä HK:lla (ensi kesänä en kyllä enää mene)
- jatkoin opiskelua kemialla ja sain jatko-opintosuunnitelmat jonkinlaiseen järjestykseen; nyt puuttuu vain toteutus
- sain elämääni uusia tärkeitä ihmisiä ja hyvästelin Merin <3
- luin 53 kirjaa, joista mieleenjääneitä (aka suosittelen) Aikamatkustajan vaimo (Audrey Niffenegger), Elämiä (Petri Tamminen), Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto (Douglas Adams), Tuulen varjo (Carlos Ruiz Zafon), Berliinin poppelit (Anne B. Ragde), Kaikki mitä rakastin (Siri Hustvedt), Miehet jotka vihaavat naisia (Stieg Larsson), Pussikaljaromaani (Mikko Rimminen) sekä Illusions (Richard Bach)
- näin 140 elokuvaa, joista erityisesti pidin seuraavista: Kuningasjätkä, The Fountain, Juno, Hallam Foe, No Direction Home, Puhallus, Kirjeitä Iwo Jimalta, The Commitments, Iron Man, Once, Shaolin Soccer, Rautaristi, Hellboy II, Mamma Mia!, Son of Rambow, Conan Barbaari ja The Holiday
- sain vihdoin diagnoosin jalkani turpoamiselle, jipii!
- tein hyviä päätöksiä vuodelle 2009
Ihanaa vuoden alkua ihanat ihmiset.
Toisaalta lomaa odottaa lievällä kauhulla, ohjelmaa ainakin tähän joulukuun puolelle on PALJON. Huomenna pitäisi vielä rykäistä siivousta, sunnuntaina risteilylle (taas, mutta pääsee Tukholmaan kivaa!), sitten neljän päivän jouluruokailuputki ja Kööpenhaminaan, josta takaisin ennen uuttavuotta. Ja sitten kuitenkin odottaa tietyllä tavalla. Jos vaikka vaan ottaisi rennosti eikä stressaisi asioista etukäteen niin luulisi ainakin sujuvan ihan hyvin.
Onnistuin, ilmeisesti tekemään ihan itse kantapään sukkiin! Okei, muutama silmukka tippui mutta pelastin ne improvisoidusti ja olen onnellinen ettei tarvitse ikinä näyttää näitä yhdellekään käsityönopettajalle.
Huoneessa tuoksuu hyvälle; ostin kauppahallista vaniljasokeria ja kardemummaa. Kardemumma on elämän parhaita asioita.
Lukekaahan Petri Tammisen Mitä onni on sekä Richard Bachin Illusions.
Onni nimittäin on.
No more carefree laughter
I've been cheated by you since I don't know when
Strange infatuation seems to grace the evening tide
Many prophets preach on bended knee
Half past twelve
Is it a sin, is it a crime
My heart is empty
What's that playing on the radio
We should shine a light on
She climbs a tree and scrapes her knee
Every night she walks right in my dreams
This is the way you left me
As of now I'm down straight up
I can't wait forever is all that you said
Let's start at the very beginning
She's a very kinky girl
I know what you're looking for
She's a girl in a world
I want to feel just like before
I've never sang my songs
Little sister
(Myönnän skipanneeni suomenkieliset kappaleet koska alkoi englanniksi ja niin lala. Pöllin
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
sanjam ilta.)Viime viikolla oli Luonnontieteilijöiden jouluristeily. Melko haalaripitoista, olihan siellä "meitä" melkein 1500. Hyvin se kyllä sujui, itse join lähinnä vettä, osallistuin SingStar- ja GuitarHero-kisoihin, kokeilin ensimmäistä kertaa tanssipeliä (hei kivaa!), tanssin kaiuttimen päällä, hävisin viisi euroa hedelmäpelissä ja söin liikaa katkarapuja. :D
Katsoin viikonloppuna elokuvia pitkästä aikaa. Reservoir Dogs (Tarantino on aina takuuvarma, sanoisin) ja The Running Man (oi Arska ja one-linerit sekä yllättävän rajua kritiikkiä USAn tv-kulttuuria kohtaan) olivat varsin viihdyttäviä. Suurin yllättäjä oli silti The Holiday. En jotenkin osannut odottaa paljoa elokuvalta, jossa on sellainen näyttelijäkaarti (Winslett, Diaz, Jude Law ja Jack Black) mutta joko olin sitten oikeassa mielentilassa tai se oli oikesti todella hyvä koska virnistelin ja itkin ja nauroin sohvalla varsin täysipainoisesti. Suosittelen, kiva jouluelokuva! Sekä rakastuin Eli Wallachiin koska sisukkaat vanhat ukot vaan ovat kovin ihania kiitosta vaan. Unohtamatta että lukekaapa ihmeessä Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani! Äärimmäisen sympaattinen ja virkistävä lukukokemus!
Tahdon matkustamaan kiitos. Ja tentit ohi pian ja oi joululoma ja keväällä lähden kai Firenzeen ja joululomalla Kööpenhaminaan ja Tukholmaan ja helmikuussa belgialainen ystävä tulee käymään ja kaikkea jee!
Sitten sinne Viikkiin.
Profile
- pigeonnaire
- pigeonnaire
- dA
Syndicate
